Eri vartalotyypit ovat tuttuja erityisesti pukeutumisvinkeistä. Vaatekappale, joka näyttää hyvältä päärynä-vartalon päällä, ei tunnu soveltuvan urheilullisille Y-tyypeille laisinkaan. Hallitsevan takapuolen saa puolestaan piiloon pitkiä t-paitoja tai neuleita hyödyntämällä.

Vartalotyyppiteoriat eivät kuitenkaan rajoitu ainoastaan pukeutumisen, vaan niistä on runsaasti hyötyä myös treenauksessa. Eri vartalotyypeillä on erilaisia ongelma-alueita, ja oman tyypin tuntemisella osataan treeni kohdistaa juuri oikeaan kohtaan. Teorialla voidaan myös vaikuttaa, mitä syödä ennen harjoitusta, harjoituksen aikana ja sen jälkeen.

Esittelemme sinulle seuraavassa, miten vartalotyyppejä kannattaa harjoittaa. Jos et tiedä omaa tyyppiäsi, kannattaa asettua peilin eteen ja seurata katseella vartalon ääriviivoja. Näin voit helposti määrittää, minkä seuraavista muodoista linjasi piirtävät.

Päärynä (A-tyyppi)

Päärynä on naisille yleisin vartalotyyppi, ja siinä rasvaa jää erityisesti lantiolle, takapuoleen ja reisiin tehden vyötäröstä selvästi kapeamman kuin hartialinjasta tai lantiosta. Parhaiten A-tyypille sopivat liikkeet, kuten askelkyykky ja maastaveto. Näin kehitetään suuria lihasryhmiä etu-, taka- ja sisäreisissä.

Jos selän ja ylävartalon lihakset kaipaavat lisää massaa, ovat vipunosto ja soutuliike erinomaisia vaihtoehtoja.

Suora (H-tyyppi)

Suoraa vartalotyyppiä pidetään kenties miesmäisenä, sillä siinä ei vyötäry juuri erotu, vaan ala- ja ylävartalo ovat saman suuruiset. Keskivartaloa saa treenattua kiinteämmäksi core-liikunnalla ja pilateksella.

Kun H-tyypin pakaroihin kaivataan lisää massaa ja pyöreyttä, ovataskelnousut, maastavedot ja kyykyt hyvä vaihtoehto. Ylävartalon lihaksistoa saa treenattua rintaprässillä.

Tiimalasi (X-tyyppi)

Tiimalasissa ylä- ja vartalo ovat niin ikään samankokoiset, mutta X-tyypissä vyötärölinja on huomattavasti H-tyyppiä erottuvampi. Niin ikään pilates ja core parantavat keskivartalon tukilihaksia, mutta sarjaan voi lisätä koko kehoa vahvistavan lankkupidon. Myös yhdistelmäharjoitukset, esimerkiksi samanaikaisesti suoritettavat lantionnosto ja ranskalainen penkkipunnerrus ovat hyvä vaihtoehto tiimalasi-muodon korostamiseen.

Erilaiset soutuliikkeet, kuten pysty- ja kulmasoutu tai vipunosto, antavat muotoa hartioihin sekä auttavat ryhdin ylläpidossa.

Kärkikolmio (Y-tyyppi)

Y-tyyppi on niin ikään atleettinen, myös uimarinvartaloksi kutsuttu virtaviivainen vartalomalli. Jalat ovat pitkät ja hoikat eikä vyötärö juurikaan erotu. Lihaksia kannattaa treenata maltillisesti ja suosia suurempaa toistomäärää painavien painojen sijaan.

Omena (O-tyyppi)

Omena-vartalo lienee naisille viheliäisin, sillä rasva jämähtää keskivartaloon, mutta jalat ja kädet voivat olla hyvinkin pienet. Vyötärö ei välttämättä erotu ja pakaratkin ovat vaatimattomat. Mahaa saa treenattua korkean intensiteetin intervalliharjoittelulla. Lyhyet sarjat nopealla tempolla kuluttavat runsaasti kaloreita, ja lankkupito vahvistaa koko vartaloa.

Kehotyyppi määrittää myös ruokailua

Liikunta ja ravinnonsaanti kulkevat tunnetusti käsi kädessä, ja asiantuntijat ovat määrittäneet sopivan ruokavalion, joka sopii eri vartalotyypeille. Nimitykset kuitenkin vaihtelevat, ja tyyppejä on tunnistettu ainoastaan kolme; ektomorfi, mesomorfi ja endomorfi.

  • Ektomorfi

Ektomorfi on pitkä, hento ja laiha. Rasva ei hevin tartu, mutta lihakset eivät myöskään pääse kasvamaan. Vilkas aineenvaihdunta sallii liki rajattoman kaloritankkauksen eivätkä edes hiilihydraatit ole ongelma. Ektomorfin ruokavalio sisältäisi ihanteellisesti noin 55% hiilihydraatteja, 30% erilaisia proteiineja sekä peräti 15% rasvaa.

  • Mesomorfi

Sopusuhtainen on sana, joka parhaiten kuvaa mesomorfia. Niin rasvan kuluttaminen kuin lihasmassan lisääminen käyvät mesomorfilta helposti. Ravintojakauma seuraa kaavaa: 40% hiilihydraatteja – 30% proteiinia – 30% rasvaa.

  • Endomorfi

Leveät hartiat ja lantion omaava endomorfi kerää myös herkästi rasvaa ja saa olla vahtimassa syömisiään. Positiivisena puolena voidaan sanoa, että lihaskudosta on endomorfin vartalossa enemmän, ja lihaksia on vaivatonta työstää. Tällöin dieetin tulisi kuitenkin sisältää vain 25% hiilihydraatteja, noin kolmannes proteiineja ja 40% rasvaa.

Kuten huomaat, vartalon malli ja tyyppi vaikuttavat suuresti, kuinka meidän tulisi syödä ja treenata ihanteellisten lopputulosten saavuttamiseksi. Tärkeintä on saavuttaa omalle keholle sopiva liikkumisen ja ravinnonsaannin tasapaino.